|
|
Sertifikaatit Kansainvälisen puukaupan kiihtyessä eri puolilla maailmaa on otettu käyttöön puun sertifiointijärjestelmiä, joiden tarkoitusperät vaihtelevat ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän metsätalouden tukemisesta oman maan puutavaran kilpailuaseman parantamiseen. Trooppisen puun osalta kestävän tuotteen takaavaa sertifikaattia ei markkinoilla ole. Markkinoilla olevista sertifikaateista FSC (Forest Stewardship Council) pääsee lähimmäksi puutuotteiden kestävyyden takaamista. FSC-järjestelmään liittyy kuitenkin niin merkittäviä ongelmia tropiikissa, että sen käyttöä ei voi yleisesti ottaen suositella. FSC:n ohjeisto määrittelee konkreettisesti minkälaista metsänhakkuun on oltava, jotta hakkuulta tuleva tuote saisi FSC-merkin. Sen jokaisen työvaiheen (hakkuu, saha…) on täytettävä kaikki FSC:n kriteerit ja sen tuotantoketju on voitava määrittää aukottomasti metsään asti. Kriteerit ottavat huomioon niin ekologisen kestävyyden kuin työläisten ja paikallisväestön oikeudet. Myös puuviljelmät, plantaasit, voivat saada FSC-sertifikaatin. Vaikka FSC kehitettiin alun perin trooppisen puun kauppaa varten, suurin osa sertifioiduista metsistä on nykyään pohjoisessa, mm. Ruotsissa. Valitettavasti FSC-sertifikaatteja on myönnetty erityisesti tropiikissa yhtiöille, jotka eivät noudata FSC:n kriteerejä. Metsätaloussuunnitelmat ja luontokartoitukset voivat olla puutteellisia, paikallisväestöä ei ole kuultu ennen sertifikaatin antamista tai laittomat hakkuut sertifioidulla alueella jatkuvat. On kyseenalaista, voiko laajamittainen metsäsertifiointi edes toimia maissa, joissa alkuperäisväestöllä ei ole oikuksia omiin asuinmetsiinsä ja -maihinsa, metsähallinto on pahasti korruptoitunutta ja valtaosa puusta on laittomasti hakattua. Tällainen tilanne on esimerkiksi Indonesiassa, ja Jaavan tiikkiviljelmät ovatkin menettäneet FSC-sertifikaattinsa. Muut sertifikaatit eivät takaa puutuotteiden kestävyyttä senkään vertaa kuin FSC, eikä niihin kannata luottaa. Esimerkiksi PEFC-järjestelmään kuuluva malesialainen MTCC (Malaysian Timber Certification Council) on sertifioinut suurimman osan maan metsistä ’kestävästi hoidetuiksi’, vaikka tosiasiassa maan metsiä hakataan piittaamatta metsissä elävistä ja niistä elantonsa saavista paikallisista alkuperäisyhteisöistä tai luontoarvoista. MTCC-sertifikaatti ei pysty takaamaan edes puun laillisuutta, sillä puun alkuperää ei valvota kunnolla ja Malesia on maailman suurimpia laittoman puun salakuljettajia
ISO:n 9000- ja 14000-sarjan ympäristösertifikaatit eivät kerro mitään yhtiön konkreettisesta toiminnasta metsässä. Pohjoismaiden oma ympäristömerkki, joutsenmerkki, ei myöskään takaa puutuotteen raaka-aineen hankinnan kestävyyttä, vaan liittyy sen jalostusprosessin ympäristövaikutuksiin. Joutsenmerkkiä kannattaa suosia, jos on varmistunut tuotteen puuraaka-aineen alkuperän ongelmattomuudesta tai ostaa muusta materiaalista kuin puusta tehtyjä puutarhakalusteita tai muita tuotteita. |
