Osto-ohjeita

Ekologiset ongelmat

Sosiaaliset ongelmat

Laittomat hakkuut ja
puun salakuljetus

Trooppiset puulajit

Sertifikaatit

Kampanja

Linkkejä

Etusivulle

Sademetsien hakkuiden aiheuttamat ekologiset ongelmat

Sademetsät ovat ylivoimaisesti maailman monimuotoisimpia ekosysteemejä. Vaikka ne kattavat vain 6 % planeettamme maapinta-alasta, niissä elää yli puolet maapallon eliölajeista. Sademetsiä kuitenkin hakataan uhkaavalla vauhdilla: vuosittain niitä tuhoutuu n. 150 000 km² eli puolet Suomen pinta-alasta. Huonekaluteollisuuden poimintahakkuut eivät varsinaisesti vähennä metsien pinta-alaa, mutta monimuotoisuutta sitäkin enemmän. Metsiin on sitoutunut valtavat määrät hiiltä, ja niiden hakkuut ja raivaus kiihdyttävät kasvihuoneilmiötä.

Trooppisista sademetsistä on ihmisen toiminnan seurauksena tuhoutunut yli puolet. Koska maapallon eliölajeista valtaosa elää juuri sademetsissä, niiden hävittäminen aiheuttaa sukupuuttoaallon, jota voi vaikutuksiltaan verrata dinosaurukset sukupuuttoon hävittäneeseen meteoriittiin 65 miljoonaa vuotta sitten. Teollisilla metsänhakkuilla on merkittävä rooli sademetsien hävittäjinä.

Sademetsien kasvillisuus on niin monimuotoista, että jo yhdellä hehtaarilla voi kasvaa satoja eri puulajeja, saman verran kuin koko Euroopassa. Jotta jotain tiettyä puulajia saataisiin tarpeeksi myyntiä varten, sitä on siis kaadettava huomattavan laajalta alueelta. Vaikka muu puusto jätettäisiin pystyyn, metsän biodiversiteetti kärsii, kun puulajien määrä vähenee eivätkä kaadetusta lajista riippuvaiset eliöt enää löydä riittävästi ravintoa. Poimintahakkuissa kuitenkin myös muu puusto vaurioituu, kun kaadettavien puiden tieltä raivataan kasvillisuuttaa ja kaadettuja puita siirrellään. Seurauksena esimerkiksi monet apina-, lepakko- ja lintulajit häviävät hakkuualueilta.

Laaja-alaiset poimintahakkuut edellyttävät laajaa metsäautotieverkkoa. Hakkuualueesta jopa viidennes voi olla teiden peitossa. Sen lisäksi, että tiet pirstovat luonnontilaista metsää, ne tuovat sen sisäosat ihmisten ulottuville. Viljelijöiden, karjankasvattajien ja plantaasifirmojen levittäytyminen uusille alueille helpottuu, ja sademetsien tuhoaminen kiihtyy. Myös metsäpalojen vaara kasvaa, kun ihmisten määrä metsien liepeillä lisääntyy. Hakkuutiet lisäävät metsästystä ja eläinkauppaa, mikä taas vähentää metsien monimuotoisuutta laajemminkin, monet metsästetyistä eläimistä kun pölyttävät kasveja ja levittävät siemeniä.

Hakkuiden rooli sademetsien tuhon kierteen ensimmäisenä askeleena näkyy hyvin siinä, että ne ovat selvästi tärkein maailman jäljellä olevien laajojen luonnontilaisten metsien uhka - niin tropiikissa kuin muuallakin. Laajat, yhtenäiset luonnonmetsäalueet ovat pitemmän päälle ainoa keino säilyttää metsien lajikirjoa ja luontaisia eliöyhteisöjä. Suuret eläimet kuten metsänorsut ja isot kissapedot ovat niistä riippuvaisia. Alla World Resources Instituten The Last Frontier Forests -selvityksestä (1997) esimerkki metsäerämaiden olemassaoloa uhkaavista tekijöistä Afrikassa ja koko maailmassa.

Voimakkaat hakkuut aiheuttavat myös vakavia ongelmia veden kiertoon trooppisilla alueilla. Sademetsissä sataa paljon, mutta suuri osa vesipisaroista osuu puiden lehtiin ja muuhun kasvillisuuteen ja haihtuu pian takaisin ilmaan pitäen sen erittäin kosteana. Se osa vedestä, joka pääsee maahan asti, imeytyy nopeasti puiden juuriin. Vaikka maa on kosteaa, puiden juuret pitävät sen paikallaan. Kun suojaavaa kasvillisuutta tuhotaan, rankkasateet muuttavat maaperän lietteeksi, joka huuhtoutuu pois samentaen vesistöjä. Toisaalta metsien hävitessä alueellinen ilmasto myös kuivuu ympärivuotisten sateiden huvetessa.

Luonnontilainen sademetsä ei ole lainkaan altis metsäpaloille. Hakkuut kuivattavat metsää, kun aurinko pääsee kuivattamaan aluskasvillisuutta ja maan pintaa. Metsäpaloriski kasvaa, ja hakkuiden ja niiden metsään tuomien ihmisten myötä metsäpalot voivat riistäytyä irti. Miljoonia hehtaareja metsää on tuhoutunut ihmisen aiheuttamissa metsäpaloissa ympäri tropiikkia. Indonesiassa tilanne on välillä niin paha, että kaupungeissakin joudutaan käyttämään hengityssuojaimia metsistä tulevan savun takia. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvion mukaan sademetsien hakkuut ja raivaus tuottavat peräti 20 prosenttia maailman kaikista hiilidioksidipäästöistä ja vaikuttavat näin ollen merkittävästi kasvihuoneilmiön voimistumiseen ja ilmaston lämpenemiseen.

Osa huonekaluihin käytettävästä puusta on viljeltyä. Puupeltojen hoidossa käytetään usein luonnolle vahingollisia torjunta-aineita ja lannoitteita. Toisinaan alkuperäinen luonnonmetsä kaadetaan tai poltetaan puuviljelmien tieltä ja tilalle istutetaan yleensä vain yhtä lajia tasaiseksi puupelloksi, jolloin alueen biodiversiteetti vähenee murto-osaan. Toisaalta suuri osa puunjalostusteollisuudelle puuta tuottavista viljelmistä tropiikissa on vanhoja (esim. Jaavan tiikki-istutukset) tai ne perustetaan metsättömille alueille, eivätkä ne suoraan hävitä luonnonmetsiä. Puupellot voivat kuitenkin ajaa maaseutuväestöä etsimään viljelymaata tai laitumia metsistä, jos puuviljelmät perustetaan maatalousmaalle tai laitumille.

Tropiikin metsien hakkuita ajavat muutkin tekijät kuin eurooppalaisten kulutus. Kuitenkin länsimaiden kulutuksen tyydyttämiseksi tehtävillä hakkuilla on keskeinen rooli kaupallisten hakkuiden edistäjinä tropiikissa. Euroopan kulutus on ollut keskeisessä osassa esimerkiksi Kambozhan metsien liikahakkuissa huonekalujen raaka-aineeksi. Lehtipuuvanerien maailmankaupassa Indonesian vientiin painottuvalla tuotannolla on suuri osuus. Vanerin tuottamiseen käytetään suurimpia sademetsien puita, ja siksi hakkuut kohdistuvat arvokkaimpiin jäljellä oleviin luonnonmetsiin. Kysyntä länsimaissa ja Aasiassa estää Indonesian kroonisesta ylikapasiteetista ja laittomuuksista kärsivän hakkuu- ja puunjalostusteollisuuden uudistamista. EU on Keski-Afrikan sademetsäpuun tärkein tuoja.

Lisätietoa verkossa